tiistai 6. kesäkuuta 2017

Kateus - Kaikkihan sitä tuntee

Olen viime aikoina pohtinut monesti kateutta. Sitä miten se vaikuttaa niin monessa ihmisessä ja niin moniin pieniinkin asioihin. Se on paljon salakavalampi tunne, kuin esimerkiksi viha, joka räiskähtelee pintaan. Kateus on tuolla jossain syvällä sisällä.

Syy miksi kateus on minua mietityttänyt on se, että kun tarpeeksi monta kertaa saa kuulla olevansa Aku Ankka, niin alkaahan se jyskyttää ohimossa. Minulle on mm. sanottu, että "miltä tuntuu, kun kaikki menee usein itsestäsi riippumattomista syistä pieleen?". On myös kuultu "Oot kyllä epäonnekkaimpia ihmisiä mitä tunnen." Oma reaktio on lähinnä ollut "Miten niin? Minulla on ympärillä rakkautta?" Kunnes masennus tuli kuvioon ja lakkasin hymyilemästä. Kun ei vaan enää jaksanut jatkuvaa piiskatuksi tulemista. Silloin kuvioon astui myös kateus. Kateus siitä kuinka muilla menee paremmin. Siitä kuinka muilla on terveitä, normaaleja lapsia ja helpompaa arkea. Siitä, ettei toisten tarvitse remontoida useaa vesivahinkoa saman puolen vuoden aikana. Siitäkin jopa, että joku saa apua ja itse vetää kivikelkkaa yksin. Siitä, että toiset saa nukkua yönsä.

Niin. Kateus tekee marttyyrimaisia, katkeria tuntemuksia. Kun tilanne on paha niin sieltä se jostain tuikkii oloa vielä pahemmaksi. Pahinta on kateus lähipiiriä kohtaan. Niitä joilla on jotain paremmin, kuin itsellä.

En itse henkilökohtaisesti pidä siitä tunteesta yhtään. Se saa huonon oman tunnon ja tuntemaan itsensä ala-arvoiseksi ihmisenä ja arvottomaksi ystävänä. Silti se on samanlainen tunne, kuin viha. Sille ei vaan voi mitään, että se piikittää. Ainoa mitä voi, on olla menemättä sen tunteen mukaan. Kateus on niin monella kiusaajalla se yksi kantava voima mikä saa heidät repimään ihmisiä kappaleiksi.

Kateus on sillä tavalla hölmö tunne, kun se saa ihmisen inhoamaan itseään ja pohtimaan mikä on itsessä vikana. Joskus on hyväkin pohtia omaa itseään, mutta kateus sotkee siihen niin paljon negatiivista.

"Miksi minulla ei ole koskaa onnea arpajaisissa?"
"Miksi tuolla on niin paljon kauniimpi kroppa, kuin minulla?"
"Miksi tuota aina autetaan ja itse joudun kantamaan aina yksin nämä viisi ruokakassia?"
"Miksi muilla on niin helppoja lapsia?"
"Miksi tuon mies on niin huomioon ottava ja oma ei?"
"Miksi aina me saadaan lisää vastoinkäymisiä ja muut ei?"

Kateus. Se tekee semmoiset lasit silmille, ettei kykene pahimmillaan näkemään sen kateuden kohteensa ohi. Se tekee sokeaksi muille piirteille. Pienimmillään se on vain pieniä leimahduksia pinnan alla.

Tärkeintä kai on yrittää hallita sitä, ettei se hallitse itseä.

Oh, my... Hei, te kaikki kauhistelijat!

"Voi, ei miten huono äiti tuo on, kun se syöttää lapselleen unilääkettä!" * Ihan miten asian haluaa tulkita. Jos herkkä lapsi on ...