perjantai 12. toukokuuta 2017

Alkupuhe

Tämä blogi on matka mieleni ja elämäni synkkiin, vaikeisiin tai pitkää pohdiskelua vaatineisiin tapahtumiin ja ajatuksiin. Blogiin saattaa eksyä myös kevyempääkin luettavaa.

Blogi toimii itselleni terapian välineenä, jota kautta saan purettua kaikkea raskasta ja vähemmän raskasta minua mietityttänyt huttua, jota nyt vaan on sattunut eteen tulemaan. Pohdin blogissa myös havaintoja itsestäni ja meitä kaikkia ympäröivästä maailmasta.Tekstit eivät ole kronologisessa järjestyksessä ja käsittelevät omia kokemuksiani ja oikeita tapahtumia. Ihan sitä millaisia tunteita ne ovat herättäneet ja mitä olen niihin liittyville henkilöille halunnut aina sanoa, muttei ole voimia siihen ollut. Tekstit ovat koko elämäni ajalta. Eivät pelkästään nykyhetkeä. Kirjoittelen tekstejä eri aiheiden pohjalta sen mukaan mikä sillä hetkellä juuri on se asia mikä tuntuu hyvältä purkaa sanoiksi.

Pieni esittely itsestäni. Olen kolmekymppinen kolmen erityislapsen lapsen äiti ja erittäin eläinrakas. Sairastuin masennukseen, kun en vain enää jaksanut ilman apuja kaikkea sitä huonoa onnea. Nyt minulla on lääkitys ja terapiaa apuna kaikkien niiden rakkaiden läheisten ja ystävien tuen lisäksi. Pikkuhiljaa tästä eteen päin. Valoa löytyy jo elämästä paljon siihen verrattuna mitä se on ollut.

"Se ei ole kenenkään vika. Se on vain surkeiden sattumusten sarjaa. Miltä tuntuu, kun kaikki menee aina jollain tavoin pieleen?"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Oh, my... Hei, te kaikki kauhistelijat!

"Voi, ei miten huono äiti tuo on, kun se syöttää lapselleen unilääkettä!" * Ihan miten asian haluaa tulkita. Jos herkkä lapsi on ...